Varaston arvo kirjanpitolaissa

Tilinpäätöspäivän varaston arvolle on suuri merkitys tilinpäätöksen antamaan kuvaan yrityksen tilasta. Varaston muutos lasketaan edellisen tilikauden ja päättyneen tilikauden varaston arvon erotuksena. Varaston muutos voidaan laskea myös mille hyvänsä päivälle välitilinpäätöksiä varten. Varastonmuutoskirjauksella tilikauden ostomenot jaksotetaan vastaamaan tilikauden myyntejä.

Käsitteet

Myytäviksi hankitut tuotteet

Myytäviksi hankitut tuotteet myydään eteenpäin sellaisenaan ja niiden hankintamenoon lasketaan vain hankintahinta, vakuutus ja rahti, ns. CIF-hinta (Cost+Incurance+Freight). Tuotteet arvostetaan tilinpäätöspäivän valuuttakurssin arvoon.

Valmiit tuotteet

Valmiit tuotteet arvostetaan hankintamenoonsa valmistuskustannuksilla lisättynä. Tuotteiden hankintamenoon on mahdollista laskea myös kiinteitä menoja, mikäli ne muodostavat merkittävän osan yrityksen menoista. Varovaisuusperiaatetta on kuitenkin noudatettava.

Puolivalmisteet

Puolivalmisteiksi eli keskeneräisiksi tuotteiksi kutsutaan varastossa olevia tuotteita, joihin yrityksen tuotantoprosessissa on kohdistunut toimenpiteitä ja tätä kautta myös kustannuksia. Puolivalmisteet arvostetaan hankintahintaansa valmistuskustannuksilla lisättynä. ks. mitä edllä oli kiinteiden kulujen aktivoinista.

Raaka-ainevarasto

Raaka-ainevarastossa on yrityksen tuotannon tarvitsemia raaka-aineita, ainesosia ja tarvikkeita. Ne arvostetaan hankintamenoonsa.

Palvelujen tuottamisessa kuluvat aineet ja tarvikkeet

Palveluyrityksen palvelutuotannossa kuluvat aineet ja tarvikkeet arvostetaan hankintamenoonsa.

Hyödykkeen arvostuksen arviointi

Varaston oikean arvon selvittämiseksi tulee kappalemäärän lisäksi hyödykkeen arvostuksen arvioiminen. Ovatko ne oikeassa arvossaan tilinpäätöshetkellä? Millä hinnalla tuotteet kirjautuvat varastoon ja sieltä ulos? Tuote tai palvelu kirjataan järjestelmään hankintamenoonsa, eli ostohinnalla. Merkittävää varaston arvon kannalta on, vaikuttavatko kirjattavat tuotteet varastossa jo olevien muiden vastaavien tuotteiden hankintamenoon, millä arvolla varastosta otot kirjataan ja miten ne vaikuttavat varastoon jäävien tuotteiden varastonarvoon.

Kirjanpitolain mukaan – jollei kirjanpitovelvollinen muuta näytä – vaihto-omaisuuteen kuuluvien samanlaisten hyödykkeiden hankintameno määritetään olettaen, että hyödykkeet on luovutettu siinä järjestyksessä kuin ne on hankittu, FIFO (First in First out), tai että luovutusjärjestys on ollut hankintajärjestykselle päinvastainen, LIFO (Last in First out). Hankintamenoksi saadaan merkitä myös toteutuneiden hankintamenojen keskiarvo, joka on painotettu vastaavilla hankintamäärillä (LIFO, FIFO ja painotettu keskiarvo). Valitulla menetelmällä voi olla merkittävä vaikutus varaston arvoon. Voimassaolevan kirjanpitolain mukaan tilinpoätöksen liitetiedoissa on esitettävä arvostusperiaate, jos käytetään LIFO-periaatetta.

Alimman arvon periaate

Muita varaston arvostuksen pääperiaatteita on arvostaminen hyödykekohtaisesti sekä alimman arvon periaate. Alimman arvon periaate tarkoittaa, että tilinpäätöksessä tulee valita alin seuraavista kolmesta vaihtoehdosta: alkuperäinen hankintameno, tilinpäätöspäivän todennäköinen jälleenhankintameno ja tilinpäätöspäivän todennäköinen myyntihinta. Alinta arvoa tulee soveltaa kaikkiin eri hyödykkeisiin ja yksittäisiinkin hyödykkeisiin, jos ne eroavat muista samanlaisista hyödykkeistä esimerkiksi epäkuranttiuden vuoksi.

Tilinpäätöspäivän todennäköistä myyntihintaa arvioitaessa on käytettävä erillistä harkintaa etenkin hitaasti kiertävien tuotteiden kohdalla. Etenkin elintarvikkeiden kohdalla on arvioitava tavaran mahdollinen pilaantuminen ja kausimuodin ja IT-tarvikkeiden kohdalla mahdolliset ”vanhat tavarat”, joista on kuluttajille esitelty jo päivitetyt tuotteet.

Alimman arvon periaatetta tulee soveltaa, vaikka hyödyke olisi täysin kurantti, jos sen jälleenhankintahinta on alentunut vaikkapa valuuttakurssien muuttumisen johdosta. Yhden lajin arvon alentumista ei ole mahdollista kompensoida muiden hyödykkeiden hintojen kohoamisella, esimerkiksi vastakkaissuuntaisten muiden valuuttakurssimuutosten vuoksi. Tämä koskee myös vaihto-omaisuusarvopapereita: yhden yhtiön osakkeiden arvonalentumista ei voi kompensoida muiden yhtiöiden tai saman yhtiön, mutta erilajisten osakkeiden arvonnousulla. Vähämerkitykselliset, vuodesta toiseen suunnilleen samana pysyvät varastoerät, joita yritys hankkii jatkuvasti, saadaan merkitä taseeseen samanmääräisinä vuodesta toiseen, eikä niitä tarvitse erillisarvostaa. Tällaisesta erillisestä helpotuksesta on uudessa kirjanpitolaissa luovuttu, mutta toisaalta käytännössä näin pystyttänee toimimaan jatkossakin uuden kirjanpitolain olennaisuusperiaatteen ”ilmentymänä”.